Aiheena ruokavalio


Ruoka on nykyään lähestulkoon yhtä itsestään selvä asia kuin nälkä. Huomioikaa sana lähestulkoon, koska jos ei kaikki, niin lähestulkoon “kaikki on suhteellista” (“everything is relative”) lainatakseni Albert Einsteinia. Käytännössä tarkoitan, että esimerkiksi joku nykyajan nuori ei ehkä ole joutunut ajattelemaankaan ruoan hankintaan liittyviä haasteita, kun taas sota-ajan lapsi on voinut joutua tosissaan taistelemaan leipänsä turvaamiseksi. Yhdistävä seikka kuitenkin on, että kumpikaan ei selviä ilman ruokaa.

Jos jälleen palaamme ajassa taaksepäin sekä mietimme, mitkä ovat ruoan suhteen niitä suurimpia muuttujia, joita ihmisen historiassa on tapahtunut. Joitakin muuttujia, jotka tulevat mieleen, ovat tapa hankkia ruokaa ja sen saatavuus. Esi-isämme metsästivät sitä, mitä oli saatavilla, ja jollei ympäristö enää tarjonnut tarpeeksi paljon ravintoa, niin pakon edessä oli hakeuduttava ns. “muille maille”. Nykyään “muille maille” tarkoittaa ruokakaupan hyllyvälien välistä matkaa, tai jos olemme oikein hakeutumassa erilaisen ravinnon perään, vaihdamme kauppaa. Tämä viimeisenä mainitsemani nykyajan “ruokakauppa-arki” on ihmisen koko historian pituudessa erittäin lyhyt aika. Nykyajan ruokakauppa-malli on itseasiassa erittäin uusi asia, itse en ole tarpeeksi elämää nähnyt muistaakseni 1900-luvun alkua tai puolivälin aikaa, kuitenkin ruokakaupassa käynnin arki näytti tuolloin kiitettävän erilaiselta verrattuna tähän päivään.

On olemassa paljon tietoa sekä niitä kuuluisia “ilmaisia mielipiteitä” kun puhutaan siitä “oikeasta” terveellisestä ruokavaliosta. Ja loppujen lopuksi, sehän on jokaisen henkilökohtainen asia ja vastuu, mitä suuhunsa pistää. Kuitenkin alaan liittyen löytyy kiinnostavaa informaatiota paljon, ja tässä seuraavaksi muutama kiinnostava näkemys ihmisen ravintoon liittyen.

 

On tutkittu sekä todettu, että ihmisen elintapojen alkuperä ja siihen kuuluvat ruokailutottumukset vaikuttavat yksilön terveyteen. En syvenny aiheeseen sen kummemmin, koska aihe-alue on erittäin laaja, mutta kun ajattelee, niin onhan väite looginen. Tohtori Weston Andrew Valleau Price (Kanada 1870–1948) tutki ympäri maailman alkuasukkaiden terveyden sekä ruokailutottumusten yhteyttä 1930-luvulla. Tutkimukset ovat erittäin kattavia ja omaavat itselleen erityisen laadun, koska ne suoritettiin sellaiseen aikaan, jolloin nykyajan kaupallistettu ruokakulttuuri ei vaikuttanut alku-asukkaisiin.

Tohtori Price tutki 16 eri kulttuuria, joiden ruokavalio vaihteli paljon riippuen olinpaikasta ja sen tarjoamasta ravinnosta. Esimerkiksi eskimot söivät erittäin proteiinirikasta sekä rasvaista ravintoa, kun taas eteläamerikkalaiset Quetchus-intiaanit söivät vähän lihaa, mutta runsaasti kasviperäistä ravintoa. Kylmissä olosuhteissa, kuten Pohjoismaissa ja Skandinaviassa, joidenkin ryhmien ravinto oli kasviperäistä, kun taas toiset söivät sesongin mukaan hedelmiä, vihanneksia, jyviä sekä palkokasveja.

Kaikkien tohtori Pricen tutkimien alkuasukasruokavalioiden yhteinen tekijä oli, että ravinto oli luonnollista sekä minimaalisen prosessoitua. Ravinnon säilymisen kannalta hyödynnettiin tekniikoita kuten kuivattaminen, suolaaminen sekä käyminen – nämä tavat säilöä ylläpitivät ja jopa kasvattivat ruoan ravintoarvoja. Tohtori Price huomasi, että yksikään hänen tutkimistaan alkuasukasryhmistä ei elänyt täysin ilman lihaa. Etelä-Amerikan Quetchus-intiaanit olivat lähimpänä kasvissyöjiä: ei siksi, että he valitsivat olla, vaan koska elinympäristö tarjosi enimmäkseen kasviperäistä ravintoa.

Tohtori Pricen tiimi oli yhteydessä alkuasukasryhmiin yhteensä 36 vuotta ja huomasi, että heidän ravintonsa sisälsi ainakin nelinkertaisen määrän mineraaleja sekä vesiliukoisia vitamiineja kuin sen aikainen (1930-luvun) pohjoisamerikkalainen ravinto. Sittemmin pohjoisamerikkalaisen ravinnon ravintoarvo on laskenut entisestään, joten verrattuna tähän päivään ero olisi vieläkin suurempi.

Toinen havainto, jonka tohtori Price sekä hänen monet kollegansa huomasivat, oli, että suurin osa alkuasukkaista oli ns. terveyden esikuvia ja omasivat erinomaisen fysiikan. Vasta vaihdettuaan niin sanottuun “valkoisen miehen ruokavalioon”, joka sisälsi sokeria, valkoista jauhoa, pastorisoitua maitoa sekä prosessoitua ravintoa, huomattiin terveyden heikkenemistä eri ryhmissä. Pahanlaatuiset sairaudet olivat selvästi yleisempiä “valkoisen miehen ruokavaliota” syövien keskuudessa, vaikka he olivat peräisin samoista alkuasukasryhmistä. Eskimoilla tai intiaanien keskuudessa ei ollut tutkimusvuosien aikana esiintynyt useasti toistuvia pahanlaatuisia sairauksia, mutta ruokavaliomuutoksen myötä näin tapahtui.

Tällaiset laajat sekä laadukkaat tutkimukset herättävät ajatuksia nykypäivän ravintoa kulutettaessa. Älkää käsittäkö väärin, Suomessa meillä on yksi parhaimpia järjestelmiä hyvän ruoan turvaamiseksi. Toisaalta järjestelmää voi aina parantaa, jolloin me kuluttajat olemme heitä, jotka osto-käyttäytymisellään voivat vaikuttaa positiivisesti ravintoon liittyviin asioihin, samoin kuin omaan terveyteemme. Nyrkkisääntönä vaikuttaisi pätevän, että mahdollisimman luonnonläheinen ruoka on parhaaksi meille myös nykypäivänä, koska kehomme ovat oppineet hyödyntämään mainitsemani kaltaista ravintoa. Sanonta “jokainen kala on yksilö” pätee myös meihin ihmisiin, joten ollaan uteliaita, ja jos mahdollista, niin otetaan oma historiamme sekä itsemme jälleen hieman paremmin huomioon ensi kerralla kun lähdemme “muille maille” ruokaostoksia tekemään.

Kirjalähde:

How to Eat, Move and Be Healthy (2004-2013); The “No Diet” Diet (Dietitön Ruokavalio); Kirjailija: Paul Chek.

Verkkolähde:

http://en.wikipedia.org/wiki/Weston_Price