Sokerin yleisimmät vaikutukset


Sokerin vaikutukset... Myrkky on kuvailtu vuonna 1957 Tohtori William Coda Martinin toimesta seuraavasti: ”Aine joka kehoon altistuttaessa, joko nautittuna, tai kehon itsensä kehittämänä, aiheuttaa, tai saattaa aiheuttaa sairauksia”. Tohtori Martin luokittelee sokerin myrkyksi, koska tämä on riisuttu sen elinvoimasta, eli ravintoarvoista (mm. vitamiineista sekä mineraaleista). Jäljelle jää vain puhdasta jalostettua hiilihydraattia. Keho ei pysty tehokkaasti hyödyntämään mainittua jalostettua tärkkelystä ja hiilihydraattia, jollei vaadittavat proteiinit, vitamiinit tai mineraalit ole läsnä. Tilanne, jossa proteiinit, vitamiinit ja mineraalit ovat läsnä, ei kuitenkaan pois sulje sitä, että erittäin suurin osa sokerista on ns. tyhjää energiaa.  

Kehomme “pienisuuressa” mittakaavassa, kun syömme sokeria enemmän kuin tarve vaatii, niin yksi monista negatiivisista seurauksista on vajaa hiilihydraattien sulatus/hyödyntäminen. Tämä johtaa mm. palorypälehapon (osa solujen energiantuotantoa) kertymiseen aivoissa ja hermostossa, sekä sokerin normaalia korkeampaan karttumiseen punaisissa verisoluissa. Lopputulos on, että solut eivät pysty hengittämään tarpeeksi tehokkaasti selviytyäkseen askareistaan. Ajan kuluessa soluja alkaa kuolla. Tämän prosessin vaikutukset ovat yhdistettävissä mm. rappeutumiseen sekä moniin muihin ns. kansan-/elämäntapasairauksiin. Päivittäinen sokerin ylikulutus johtaa jatkuvaan kehon happamaan tilaan, jota keho puolestaan kompensoi hajottamalla itselleen mineraaleja itsensä sisäisesti, mm. luustosta sekä hampaista, selvitäkseen happamasta ympäristöstä ja tasapainottaakseen sitä. Verta turvatessaan elimistömme joutuu hajottamaan kalsiumia luustostamme niin runsaasti, että tämä voi johtaa jopa luukatoon sekä myöhemmin vaikuttamaan negatiivisesti jokaiseen elimeemme. 

 

Sokerin negatiivisten vaikutusten ketju on kookas. Yksi näistä on maksan mahdollinen vajaatoiminta. Nimittäin maksaan on tarkoitus varastoida liika sokeri glykogeenin muodossa: varaston täyttyessä maksa laajenee ja se palauttaa ylijäämäglykogeenin takaisin vereen rasvahappojen muodossa. Rasvahapot puolestaan varastoituvat kehossa ensimmäisenä niihin kohtiin, jotka ovat vähiten aktiivisia (esim. vatsaan, takapuoleen, rintaan sekä reisiin). Näiden mainittujen alueiden täyttymisen jälkeen jaetaan ylijäämäglykogeeni aktiivisten elimien ympärille (esim. sydän, maksa, munuaiset). Tämä johtaa aktiivisten elinten hidastumiseen, ja lopuksi näiden elinten kudos rappeutuu sekä muuttuu rasvaksi. Koko keho tuntee nämä vaikutukset heikentyneen toimintakyvyn ja nousseen verenpaineen kera. Vääristyneiden ruokailutottumusten takia haima pyrkii parhaansa mukaan korjaamaan jatkuvasti korkealle singahtavaa verensokeriarvoa erittämällä insuliinia, joka nopeasti laskee verensokeria. Kuitenkin verensokeritason ilmoitusnopeus aivoihin on suhteellisen hidas, mikä johtaa sokeriarvojen äkilliseen vajoamiseen. Varmistaakseen aivojemme verensokerin tasaisen lähteen, sekä välttääkseen kooman, kehomme erittää vahvoja stressihormoneja (mm. kortisolia) ilmoittaakseen alhaisesta verensokerista. Ihmisen reaktio on äkillinen makeannälkä ja/tai tarve juoda piristäviä juomia. Tällöin myös kehomme ilmoittaa, että maksan on vapautettava varastoitua glykogeenia nostaakseen verensokeriarvoja. Ihminen siis on täten jatkuvassa oravanpyörässä omien himojensa sekä fysiologiansa kanssa jatkaakseen verensokerin jojoilua vain pidemmälle, suurentaen negatiivisia vaikutuksia entisestään. Valitettavan usein prosessi johtaa terveyden haasteisiin, joista yksi on mm. haiman loppuunpalaminen sekä kakkostyypin diabetes. 

 

HUOM! Jos ravintoaineen rakenne on yksinkertainen, nopea hiilihydraatti, niin ihmisen keho reagoi näihin eri sokerin muotoihin saman lailla riippumatta sen lähteestä. Eri muodoilla tarkoitetaan mm. kidesokeria, hedelmäsokeria, ruokosokeria, muscovadosokeria, fariinisokeria, hunajaa, siirappia tai mitä tahansa “piilosokeria”.  

 

Kysymyksiä, jotka toivottavasti heijastuisivat positiivisesti arkeenne… Miksi lähes automaattisesti kulutamme sokeria niin runsaasti, negatiivisiin sairaus vaikutuksiin asti..? Onko sokeri välttämätön ravintoaine, tai loppujen lopuksi vain erittäin menestyksekkäästi kaupallistettu maku? En itsekään ole täysin “sokeriton” yksilö, myönnän sen, mutta olen kuitenkin tietoinen asiasta, täten päätökseni ovat sen mukaisia. Turhaa huolta asiasta ei kannata ottaa - HUOM: turhaa. Sopiva huoli, tai lähinnä asiallinen kiinnostus aihetta kohtaan, on suotavaa. Positiivista on jälleen se, että tietoisia valintoja tekevä yksilö on ns. “oma herransa”. Syömällä mahdollisimman puhdasta ruokaa, ja olemalla perillä sen sisällöstä, pystyy edesauttamaan omien energiatarpeiden täyttöä laadukkaalla ravinnolla sekä täten myös tukee hyvää terveyttä.  

 

“KISS” = (Keep It Simple Seniori), eli pidetään asiat yksinkertaisina ja pysytään uteliaina… Siis, elämää positiivisesti tukevissa tilanteissa tietenkin :)  

 

Kirjalähde:

How to Eat, Move and Be Healthy (2004-2013); You are what you eat: Sugar (Olet mitä syöt: Sokeri); Kirjailija: Paul Chek.

Verkkolähde:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sakkaroosi, http://www.pronutritionist.net/nain-sokerin-kulutus-on-muuttunut-suomessa/, http://www.sinebrychoff.fi/juomamme/Selaajuomia/Pages/Coca-Cola.aspx, http://www.jaffa.fi/?tuotteet/juomat/appelsiini, http://www.eckes-granini.fi/, https://www.thl.fi/fi/, http://www.pronutritionist.net/whon-uusi-suositus-sokerin-maaritelma-hamartyi/, https://fi.wikipedia.org/wiki/Paloryp%C3%A4lehappo

Videolähde:

Thath Sugar Film, 2014