Haastattelu: Vireästi vapaaehtoistyössä

Vireästi vapaaehtoistyössä

Keskiviikkoaamuna Tapiolan palvelukeskuksessa Jouko Lehmussaari toivottaa meidät lämpimästi tervetulleeksi. Joukon ääni ja mutkaton olemus herättävät luottamusta. Hän on rauhallinen ja vaatimaton, pitkän linjan vapaaehtoistyöntekijä, joka on ehtinyt toimia Vireät-senioriryhmässä jo kuusi vuotta.

Työelämästä uusille urille

Vireät –senioriryhmä on pienen porukan vapaaehtoisryhmä, joka sai alkunsa korttipeliringin kehityttyä suunnitelmallisemmaksi toiminnaksi vuonna 2008. Jouko liittyi toimintaan mukaan loppuvuodesta 2009, reilu puoli vuotta siitä, kun hän siirtyi työelämästä eläkepäivien viettoon.

”Tuon vuoden alkupuolella aloin miettiä, ettei tämäkään homma oikein vetele”, hän kertoo toimettomuudestaan eläkkeelle jäätyään. ”Ei minulla ole koskaan ollut mitään säännöllisiä harrastuksia – työ on ollut harrastukseni.”

Työelämässä Jouko toimi kansainvälisen lääkeyhtiön palveluksessa, jolloin työnkuvaan kuului matkustelua ja uusien ihmisten tapaamista. Työstä tuli todellakin harrastus: yrityksen siirtyessä uusiin toimitiloihin vuonna 2001 avattiin tiloihin myös kuntosali, jossa Jouko kävi kahdeksan vuotta aamuisin treenaamassa soutulaitteella.

”(Eläkkeelle jäätyäni) mietin, josko jatkaisi vielä työelämässä. Toisaalta vaimo oli myös jäänyt eläkkeelle, joten ei se sitten niin kiinnostanut, kun nyt voisi käväistä maallakin yhtä matkaa. Työelämässä olisi pitänyt olla niin kiinni – kesäkaudella olen menossa, tuskin kukaan olisi ottanut toukokuusta syyskuuhun silloin tällöin käymään.”

Tekemistä etsiessään Jouko päätyi Espoon kaupungin kotisivuille ja löysi sieltä seniori- ja vapaaehtoistyöstä kertovan osion. Sivujen kautta hän huomasi vapaaehtoistyömahdollisuuden Tapiolan palvelukeskuksessa ja otti yhteyttä keskuksen johtajaan, joka pyysi käymään. Jouko kävi keskuksessa juttelemassa toiminnasta ja osallistumismahdollisuudesta, allekirjoitti paperit ja sillä tiellä hän on vieläkin.

Toimintaa ryhmän ehdoilla


Vireät-senioriryhmän kokoontuminen, Jouko Lehmussaari kuvassa kolmas vasemmalta.

Jouko on paikalla pääsääntöisesti kerran viikossa, noin viisi tuntia kerrallaan. Ryhmän vetämiseen kuuluu paitsi itse tapaaminen, myös sen suunnittelu. Tänä keskiviikkona Jouko on ottanut mukaansa kasan vitsejä, joiden parin vuosikymmenen takaiset poliittiset ajankohtaisuudet saavat varmasti naurun hersymään. Ryhmän tapaamisiin kuuluu perinteisesti kierros, jossa kysytään kaikkien kuulumiset. Joillekin ryhmän jäsenistä nämä kokoontumiset ovat viikon ainoa aktiviteetti, toisille on saattanut tapahtua paljonkin. Ryhmässä keskustellaan ja pelataan. Askarteluakin harrastetaan juhlapyhien tienoilla, yleensä muutaman kerran vuodessa. Tapaamiseen kuuluu ruokailu ja jälkiruokakahvit, jolloin ryhmän jäsenet tarvitsevat erityisesti vapaaehtoisten apua.

”Meillähän on nyt se tilanne, että meitä vapaaehtoisia on lähes aina kaksi, ajoittain kolme, vapaaehtoista tässä ryhmässä. Täällä keskuksella on yleensä aina iloista henkilökuntaa, joka auttaa nimenomaan ruokailussa, koskapa suurimmalle osalle ryhmäläisistä tarjottimen tai kahvin kantaminen on haasteellista.”

Alkuaikoina Jouko toimi myös keikkavapaaehtoisena eli meni sinne missä apua tarvittiin. Hän piti mahdollisuudesta oppia tuntemaan monia uusia ihmisiä, kuten työelämässä aikoinaan.

”Minua kiinnosti myös keikkavapaaehtoisuus. Se, että näkisi vieläkin enemmän eri ihmisiä, niin kuin työssäni, kun sain matkustella ympäri Suomea ja maailmaa ja tavata erilaisia ihmisiä. Tein sitten sitäkin hommaa, eikä se ole vieläkään poissuljettu, ettenkö tekisi sitä vielä. Ikä vaan painaa vastaan, vaikka kuntoa on kyllä – ainakin omasta mielestä!”

Jouko kertoo, että tällä hetkellä ryhmän vanhin jäsen on 94-vuotias. Osalla jäsenistä liikkuminen on jo vaikeutunut, joten sosiaaliset kontaktit ja henkinen hyvinvointi ovat esimerkiksi retkiä tärkeämpiä. Ryhmien tapaamisiin on kutsuttu Espoon kaupunginorkesterin jäseniä, musiikkiopiston esiintyjiä, näyttelijöitä ja runonlausujia. Aiemmin kerhon ohjelmassa on ollut myös myyjäisiä tai arpajaisia, mutta Joukon mukaan tämä vaatisi puuhakkaan jäsenen panosta.

”Ihan hävettää sanoa, että jos yhden kerran viikossa käy täällä, että se on oikein toimintaa”, Jouko naurahtaa.

Vapaaehtoistyö antaa enemmän kuin ottaa

Joukon puheista käy ilmi, että hän todella pitää siitä, mitä tekee. Hän kertoo pieteetillä, kuinka vapaaehtoisena toimiminen on antanut hänelle paitsi sopivasti täytettä eläkepäiviin, myös uusia kokemuksia ja tuttavuuksia.

”Täällä saa paljon, kun istuu ihmisten kanssa, joilla on pitkä elämänkokemus ja viisautta. Olen tutustunut uusiin ihmisiin - mielenkiintoisiin ihmisiin - ja saanut jonkun ystävänkin täällä. Tarinoiden kuuntelu on avannut ikäihmisten elämää itsellekin.”

”Tämä on selvästi merkinnyt kohtuullisen paljon, kun kerta vielä olen tässä. Ja tuottaahan tämä ajoittain mielihyvääkin. Kyllä siitä saa hyvän mielen, että tuli tehtyä päivän tai viikon hyvä työ. Jos ei saisi, niin ei tätä varmaan tekisikään. Kyllä se on elämänlaatuakin parantava tekijä.”

Vaikka Jouko tekee mielestään vain vähän, kuulostaa viikoittainen vapaaehtoisuus reilulta panokselta. Jouko painottaakin, että vaikka toimintaan liittyessä voi kertoa, kuinka paljon haluaa osallistua, pitää valittuun määrään sitoutua. Edes vapaaehtoistyöhön ei voi saapua milloin huvittaa.

”Vapaaehtoisena toimiminen edellyttää sitoutumista ja vapaaehtoisuutta toimia yhteisesti sovittujen tapojen ja sääntöjen mukaisesti. Me olemme ryhmä, jossa tehdään mitä ollaan sovittu ja mikä tuntuu ryhmän jäsenistä hyvältä. Eihän tänne voi tulla vaan käsiään heiluttelemaan niin kuin ison talon poika, kyllä täällä on jotain tehtävä.”

”Toimiminen edellyttää, että on luottamuksen arvoinen, että on ymmärrystä muiden mielipiteisiin. Se edellyttää jokaisen tietojen ja taitojen huomioon ottamista.”

Jouko osallistui vapaaehtoistyönsä alussa SenioriOsaaja-kouluttajakoulutukseen. Laurea- ammattikorkeakoulu kouluttaa yhteistyössä Vantaan kaupungin ja Espoon kaupungin kanssa eläkkeellä olevia henkilöitä vapaaehtoistoimintaan. Koulutuksessa mainittiin, että 3-4 toimintavuoden jälkeen on hyvä pitää vuorotteluvapaa tai ottaa muuten taukoa vapaaehtoistyöstä. Joukolle vapaaehtoistyö on itsellekin hyvää ajanvietettä.

”Mietin aiemmin keväällä tätä taukoasiaa, kun tästä oli koulutuksessa puhuttu ja minä olen ollut riveissä jo kuusi vuotta. Ilmoitin ryhmässä mietinnöistäni, jolloin vanhempi herrasmies ryhmästäni huudahti ’Ethän sinä voi lähteä!’. Tämä tunnustus jätti ajatuksen toistaiseksi taka-alalle”, Jouko kertoo naurunremakan kera.

Mietittävää ennen vapaaehtoistyöhön ryhtymistä

Vapaaehtoisuudesta kiinnostuneita Jouko kehottaa selvittämään, minkälainen vapaaehtoistyö kiinnostaa eniten? Minkä kokoisessa ryhmässä haluat toimia? Kuinka pitkää päivää haluat tehdä? Kuinka usein? Joukon mukaan on tärkeää miettiä, mitä annettavaa sinulla on ryhmälle tai organisaatiolle, jossa haluat olla avuksi. On hyvä kysyä myös pidempään toiminnassa mukana olleiden kokemuksia kyseisestä tehtävästä.

”Itse koin kotisivut hyväksi tietolähteeksi. Ainakin Espoon kaupunki, josta minulla on kokemusta, tarjoaa vapaaehtoisille tapaamisia ja koulutusta, vertaistukea ja sellaisia. Suomen Punainen Risti ja seurakunnat varmaan myös. Kehotan tutkimaan ja ottamaan itse rohkeasti selvää.”

Haastattelun päätteeksi Jouko kertoo meille muutaman vitseistä, joita aikoo lukea ryhmälleen. Naurulta oli vaikea pysyä aikataulussa, mutta Joukon iloiset ryhmäläiset olivat varsin ymmärtäväisiä, vaikka aloitus viivästyikin pari minuuttia.